Vihdoin ja viimein - Kasaus alkaa.

Nyt päätin pitkästä aikaa jatkaa Ellun saattamista käyntikuntoiseksi ja kohti kevättä. Onhan tää projekti kestänyt kohta reilut 3 vuotta.

Tilasin http://www.cmsnl.com:ista uudet kumiset imuletkut ilmanputsarille.

Vanha "kivikova" letku oli jo halkeillut. Ja ihan "loppu"

Pienestä tää homma on kiinni, oikeasti vanhat letkut olivat niin jäykät, että ne estivät kaasareitten asentamisen oikein. Jos imuletkut ja kaasutin patteriston sai oikein kiinni, niin sitten suodatinpuolen letkut irtosivat kaasuttimista.
Ja sehän ei käy, koska silloinhan se imisi suodattamatonta ilmaa suoraan kaasarin läpi koneeseen. Uusien ja joustavien letkujen kanssa ongelma poistui.

Pieneksi haasteeksi muodostui vanhojen letkujen poistaminen ilmansuodatin kotelosta.
Tein sen seuraavalla tavalla.

Lämmitin kuumailmapuhaltimella letkun pehmeäksi.

Hiukan sovellettua voimaa ja poks. Letku tuli paikoiltaan.

Sitten vain helkkaristi silikonia ja uudet letkut tilalle.  Letkut on numeroitu, jotta ne sijoittuisivat oikein kaasuttimiin nähden.

 

Vauhtiin päästyäni päätin vaihtaa myöskin kaikki letkut. No, oli oikeastaan pakko. Eivät meinaan pysy paikoillaan, kun ovat niin kovaksi muuttuneet. Muovi ja bensa eivät oikein sovi yhteen. Tietty mistä sitä tietää, mitä mehuletkua tässä on käytetty. Sen verran epäilyttää Ellun "huoltohistoria". Nyt pitäisi olla myyjän mukaan bensan kestävää letkua. 

3/4 letkusta. Eritoten 2 kpl "läpinäkyviä" letkuja
olivat muuttuneet niin koviksi, että
rutina vaan kuului niitä väännellessä.

Vihdoin ja viimein parin tunnin ähellyksen jälkeen sain kaasarit paikoilleen.

Pieniä haasteita aiheutti pihtien puuttuminen... Missähän lienevät?

Jäi sitten asentamatta kaasuvaijerit paikoilleen.

Noh mikäs kiire tässä enää on, katselin tulleiden osien lähetyslistaa, missä luki 2010!

Eli ei tää projekti todellakaan ole enää päivistä kiinni.

Keihin CVK 34 mm -kaasuttimet.
Jos moottori on sydän, niin nämä ovat laskimot.

Onnistuneesta asennuksesta virtaa saaden päätin hiukan parannella pikku yksityiskohtia. Mua häiritsi jonkin verran ruoste, joka oli onnistunut valtaamaan yhden venttiilikopan kiinnityspultin.

Pultti aluslevyineen.

DIY -hiomakone. Ruuvipenkkiin porakone kiinni.
Hyvin toimii!

Hiomalaikkaa, -tahnaa ja messinkiharjaa käyttämällä, niistä tuli ihan siedettävät.

Kunnes, mallasin sitä omalle paikalle. P..kle. Nyt viereinen näyttää nuhruiselta ja sitä paitsi ...Nehän ovatkin alunperin olleet mustia, eivät harmaaksi hapettuneita, mitä ensin luulin. Eli maalaampa ne kaikki uudestaan mustaksi, kiillottamisen sijasta.

 No bigdeal. Messinkinharja pyörimään ja ruosteet pois.

Nyt joutui oleman nössö, ja käyttämään apuvälinettä ruostetta poistaessa.

Ja sitten lopuksi mastonin kirkasta mustaa pintaan. Ja koska mister murphykin päätti osallistua hommaan, niin tietäähän sen, että jotakin voi mennä pieleen... Ja menikin.

Toista kerrosta maalatessani otinkin epähuomiossa käteen silikonispräyn ja SUIHH, no voihan vee. Kaikkihan tietävät, että silikoni ei oikein innosta maalia tarttumaan maalattavaan kohteeseen. Onneksi oli vasta toinen kerros alkamassa. Noh brakecleaneria ja osien puhdistus. Ja uusiksi työn alle. Osista ei tule lopuksi ihan maalamossa käyneiden näköiset, mutta ihan riittävän siistit.

Sitten käsittelin sonaxin kromin kiillotustahnalla pulttien kannat. Kromilla on taipumusta hapettua ja työkaluja käyttäessä menee helposti kromipinta "puhki2, joten alla oleva rauta pääsee ruostumaan.

Ennen puhdistusta, kiitos salaman, vähän ylivaloittunut kuva.

Ja pulteista tuli ihan OK. 

 Mutta sitten tuli eteen asia, mikä hiukan aiheutti pientä manausta... Kun nyt sitten olin onnistuneesti asentanut kaasutinpatteriston ja ilmanputsarikotelon paikoillen, niin yhtäkkiä tuli mieleen, mites kampikammion huohotin letku. Vaihteistostahan menee letku, jonka kiinnityksen aiemmin korjasin hyvin (juttua aiemmissa osissa blogia) No nii nyt se sitten jäi asettamatta paikoillee ilmanputsarikotelen asennuksen yhteydessä ja sopivasti starttimoottori estää sen sujuvan kiinnityksen.

 Noh minäpä sitten päätin löysätä mutteria millä aikoinaan sen korjasin, jotta se vähän löystyisi ja antaisi periksi.

Oli hyvä yritys... Niinhän siinä sitten kävi, että kuusiokolo pultti, jossa mutteri oli, niin lähti pyörimään mukana, eli se siitä.
Toki hetihän tulee mieleen, miksi ei pidä sitä kuusiokolo hylsyllä kiinni. Juu, ei mahdu. Ja parikin sarjaa kuusiokoloavaimia olisi himassa, ei tallilla!! Joten se siitä.

Ja mä aikoinaan pyhästi päätin, etten olisi polvillani tän prätkän vieressä,
vaan nostaisin sen ylös pukille töiden ajaksi.
Just joo,  Mean Green DB -kawahan se pukilla on odottamassa pakoputkea.
...Joten tässä sitä taas tuli oltua kylmällä lattialla rähmällään.